Kun pentue oli syntynyt, Xsaran äidinvaisto heräsi henkiin ja tuoreesta emosta tuli leijonaemo. Hormoonit vaikuttivat voimakkaasti
Oman kokemukseni mukaan aussit ovat erittäin tarkkoja pennuistaan. Sinne ei kannata päästää ylimääräisiä ihailemaan pentuja, ei ihmisiä eikä perheen muita koiria; sen aika on myöhemmin. Jossain roduissa emot suorastaan kutsuvat kaikki katsomaan pentujaan 😁 Aussit ei kuulu tähän porukkaan. Aussit muutenkin vahtivat, nartut enemmän kuin urokset. Sitten kun vielä on pennut, koira vahtii niitä ihan hirveästi ja kontrolloi kaikki äänet: tutut ja etenkin vieraat. Aussit ovat hyviä ja huolehtivaisia äitejä <3
Me tutut ihmiset saadaan käsitellä pentuja (kunhan niitä ei viedä pentulaatikosta). pPentujen punnitseminen on pakko tehdä pentulaatikon välittömässä läheisyydessä. Vahtimisestaan huolimatta Xsara ei ole aggressiivinen koira, edes tuoreena emonakaan.
Xsarasta kyllä huomasi, että se oli vähän ihmeissään valtavasta pentumäärästä. Se oli uskollinen koira omille ihmisilleen ja kuitenkin vaisto ohjasi emon pentujen luo.
Xsara on perusluonteeltaan vauhdikas ja energinen koira eikä äitiys muuta sitä miksikään. Senvuoksi alkupäivinä sen oli vaikeaa olla rauhallisena pentujen kanssa. Kun Xsara meni pentulaatikkoon tai poistui sieltä, se ei oikein ymmärtänyt että pentuja täytyy varoa. Pentuja jäi tassujen alle, pääsääntöisesti takatassujen alle. Koiran on vaikeaa kontrolloida takatassuja koska eihän koira niitä näe. Eikä myöskään pesässä takana olevia pentuja.
Juuri tämän vuoksi toisena aamuna menetimme terveen ja hyvin kasvaneen poikapennun. Olimme kaikki hyvin surullisia ja järkyttyneitä. Tuntui kurjalta menettää hyväkuntoinen, voimissaan olevan pentu. Mutta eihän näille vahingoille voi mitään.
Tämän jälkeen en juurikaan poistunut pentulaatikon viereltä. Tai jos poistuin, joku muu oli vahtimassa. Siirtelin pentuja laatikon reunoille yhteen kasaan, jotta ne eivät jäisi jalkoihin. Tarkkailin Xsaraa ja ohjaisin sitä turvallisempaa reittiä laatikkoon tai pois. Tein sitä myös yöllä. Se oli raskasta mutta ei juurikaan ollut vaihtoehtoa. Olisi ehkä voinut soittaa esim. eläinlääkärille tai kokeneelle kasvattajalle, olisiko ollut jotain niksejä turvaamaan pentuja. Otan edelleen mielelläni vinkkejä vastaan vastaisuuden varalle.
Xsaran liikkeiden vahtiminen ei tietenkään tehnyt sille hyvää, mutta se on pienempi paha kuin jättää vahtimatta. Kasvattajan liiallisesta kontrolloimisesta voi tuore emo tulla epävarmaksi eikä luota itseensä emona. Xsara ei onneksi ole mikään herkkis.
Xsara on ensimmäinen koira, joka tekee pennut luonani olematta oma koira. Suhde Xsaraan oli erilainen ja toisaalta kotimme ei ollut Xsaralle niin tuttu, kuin olisi ihanteellista olla. Talomme ja talon ympäristön äänet Xsara noteerasi todella tarkkaan ja reagoi niihin. Silloin Xsara ryntäsi pentulaatikosta oven suuhun (jossa oli koiraportti) ja pikkupennut sinkoilivat laatikossa. Tästäkin tein (ainakin itselleni) ison ongelman. Aina kun oli mahdollista ja tiesimme, että joku perheenjäsenistä tuli kotiin, joku oli taas varmistamassa ettei vahinkoja satu. Tv oli kokoajan päällä jotta ääniä olisi koska hipihiljaisuudessa äänet korostuvat.
Koska pentue on iso, on tietenkin isompi riski, että jotain sattuu. Se on todella kurjaa mutta pakko hyväksyä.
Xsaran ulkoilut oli myös vahtimista. Kuka vaan vastaantulija yrittää varastaa pennut, se on selvä. Ainakin Xsaran mielestä :D Vaikka Xsara ei yleensä hauku, niin nyt piti sitten haukkua epäilyttävät ihmiset tai äänet. Yllättävää miten paljon koira muuttuu kun se saa pentuja. Lenkillä oli ihan pakko tulla vauhdilla kotiin ja käydä ensin tarkistamassa että pennut ovat tallella. Xsara heti rauhoittui kun näki, että kaikki on hyvin. Itse pyrin rauhoittamaan koiraa omalla esimerkillä.
Xsara vahti pentuja myös meidän koirilta. Pentuhuoneen koiraportin päällä onkin peitto estämässä muiden koirien näkyvyyttä. Meidän koirat ovat olleet vähän ihmeissään ja vaisuja. Mitään riitoja tai rähinöitä ei kuitenkaan ollut portin läpi.
Xsaran ripuli alkoi vuorokausi syntymästä ja kesti vajaan vuorokauden. Inupekt Fortea olin antanut jo ennakkoon ja lääkitys jatkui kunnes ripuli oli ohi. Aika vähällä mielestäni päästiin.
Xsara saa syödä pentunappulaa niinpaljon kuin maistuu. Lisäksi tehojuomaa (lihalientä, laktoositonta kuohukermaa, munankeltuainen ja hunajaa) sekä Nutri-Plus geeliä. Toivoin että maito riittää isolle pesueelle.
Ensimmäisenä aamuna punnituksessa pennut olivat kutakuinkin joko saman painoisia kuin syntyessään tai vähän nostanut painoaan. Mutta pikkutyttö C paino oli laskenut. Se kuitenkin oli sen normaalin 10 % sisässä. Mutta kun paino laski vielä lisää ja tytön olemus oli jo laiha, aloitin lisäruokinnan. Ensimmäinen pullotus oli harjoittelua, mutta senjälkeen pikkulikka veti ahnaasti maitoa. Pikkutytöllä oli selvästi elämisen halua; se oli sitkeä, sinnikäs ja jänteävä. Emo hoiti pentua tosi hyvin, ei hylkinyt ollenkaan, joten ajattelin että pakkohan lisämaitoa on kokeilla. Lisäksi pyrimme auttamaan pikkuista emon nisälle niin usein kuin mahdollista ja estää se, ettei isommat pennut vie pikkuisen ruokabaaria. Pikkuisen paino lähti kasvuun, pentu sai oikeanlaisen päärynänmuotoisen vartalon ja voimistui. Lisämaitoa annetaan edelleen ja pikkuinen on muutenkin erityistarkkailussa. Mielenkiintoista nähdä, että millainen riiviö tästä tytöstä tulee 💓
Kun pennut olivat 3 päivän ikäisiä, Xsaran oma omistaja Tiina tuli katsomaan pentuja ja Xsaraa. Se oli varmasti Xsaralle juhlapäivä :) Xsara pääsi oman ihmisen kanssa lenkille ja sai olla vapaanakin. Istuimme koko päivän pentulaatikon äärellä ihailemassa söpöläisiä ja Xsara oli ylpeä äippä 💖 Mutta kun oli Tiinan aika lähteä kotiin, Xsara jäi suosiolla pentujensa luo.
Hiljalleen Xsaran hormoonit tasoittui ja tuore emo rauhoittui. Nyt uskalsin nukkua yöni vahtimatta tallomista ja ulkoilut ovat helpompia. Eikä enää tarvi jokaista ääntä miettiä. Ja ihan kuin Xsara jo vähän varoo pentuja! Pientä tyttöä ruokin 1-2 krt yössä. Onneksi voin jo jättää toisen ruuan pois. Maitomäärä on kasvanut todella paljon. Pennut kasvavat oikein hyvin ja painoa tulee reilusti joka punnituksella, joten maitoa varmasti tulee. Ihanaa 😃
Kun ensimmäisten päivien hankaluuksista on selvitty, emon ja meidän elo on helpottunut. Ensimmäinen, pennuille kriittisin viikko on ohi. Huoh!!
Tai vielä ei voi täysin rentoutua, edelleen pelkään että joku silti jää tassun alle. Vielä toinen viikko, niin sitten enempi helpottaa.
Vaikka tässä tekstissä keskityn ainoastaan alkuongelmiin, tiedän olevani onnekas kasvattaja :) Minulla on hieno, terve pentue, jotka syntyivät ilman ongelmia. Emo on hyvässä kunnossa ja maitoa riittää. Minulla on aikaa ja voin keskittyä pentueen hoivaamiseen melkein 24/7.
Ja on ne niin ihania 💖💖💖💖💖💖💖💖💖💖💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti